Ihmistarkoitteinen “hän”-pronomini puhutussa suomessa – kansanlingvistinen kyselytutkimus

• Authors: Siitonen Kirsti

Title variants

EN

The pronoun “hän” in spoken Finnish: a folk linguistic query

• Languages of publication: FI

Abstracts

EN

This article belongs to folk linguistics. I have a query which includes ca. 300 informants. In standard Finnish, the 3. person pronoun “hän” refers to a human being (both female and male), and “se” to an animal, a thing, or an abstract idea. Nevertheless, these expressions are not typically used in all traditional folk dialects or in the actual colloquial language, as above. In my query, I want to get answers to the question, in which situations language users believe that they use the pronoun “hän” referring to a human being. According to the answers, informants are chiefly using “hän” in formal situations, and the pronoun “se” in everyday situations. This can be confusing for students learning Finnish as a second language. Some informants claim that they are using the pronoun “hän” because of politeness, or to the contrary, sarcastically, negatively or humorously. In these answers, the choice of pronouns is not neutral, but context-dependent. In folk linguistic query, it appears that the speakers don’t normally know how they actually are using words in reality. In order to reveal the real use it would be beneficial to compare our results to recorded spoken Finnish from authentic situations. An important research question would be, whether it is neutral to use the pronoun “hän” in general.

Keywords

EN

3rd-person pronouns; folk linguistics; politeness; query; colloquial Finnish; standard Finnish

• Publisher: Wydział Neofilologii, Uniwersytet Warszawski
• Journal: Acta Philologica
• Year: 2016
• Issue: 49
• Pages: 383-392

Contributors

author

Siitonen Kirsti

• University of Turku

References

• ISK = Hakulinen A., Vilkuna M., Korhonen R., Koivisto, V., Heinonen, T. R., & Alho I. (2004). Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Kurki, T. (2007). Variaationtutkimuksen nykynakymia. Sananjalka 49, pp. 143–162.
• Kurki, T., Siitonen, K., Vaananen, M., Ivaska, I., & Ekberg J. 2011: Ensi havaintoja Satakuntalaisuus puheessa -hankkeesta. Sananjalka 53, pp. 83–108.
• Kurki, T. & Siitonen, K. (2009). Satakuntalaisuus puheessa. Sananjalka 51, pp. 158–166.
• Lappalainen, H. (2010). Hän vai se, he vai ne? Pronominivariaatio ja normien ristiveto. –Lappalainen, H., Sorjonen, M-L, & Vilkuna, M. (toim.), Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan pp. 279–324. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Mielikainen, A. & Palander, M. (2002). Suomalaisten murreasenteista. Sananjalka 44, pp. 86–109.
• Palander, M. (2011). Itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsitykset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Piiparinen-Rintaluoma, P.-R. (2001). Ruotsinkielisten nuorten puhesuomen variaatiosta. –Piiparinen-Rintaluoma , P.-R. (toim.), Suomi toisena kielenä ja variaatio. Kakkoskieli 4. pp. 87–178. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
• Preston, D. R. (1989). Perceptual Dialectology. Nonlinguists’ Views of Areal Linguistics. Dordrecht : Foris Publications.
• Priiki, K. (2016). Idiolekteja, kielioppia ja asenteita? Kvantitatiivinen analyysi henkilöviitteisten pronominien han ja se vaihtelusta Kaakkois-Satakunnan nykypuhekielessä. Esitelma Misuseminaarissa Helsingissa 18.2.2016.
• Priiki, K. (2015). Korjauksia ja kiusoitteluja. Lasnaolijaan viittaavat hän, tää ja toi puhumista ilmaisevien verbien subjekteina. Sananjalka 57, pp. 29–53.
• Priiki, K. (2014). Kaakkois-Satakunnan henkiloviitteiset hän, se, tää ja toi subjekteina. Sananjalka 56, pp. 86–107.
• Priiki, K. (2012). Lasnaolijaan viittaava hän Harjavallan, Kokemaen ja Huittisten nykypuhekielessa. Sananjalka 54, pp. 30–49.
• Priiki, K. (2011). Läsnäolo, tuttuus, tulkinta ja sävy. Ihmisviitteinen han ja sen tehtävät Harjavallan, Kokemäen ja Huittisten nykypuhekielessä. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, suomi ja sen sukukielet, suomen kieli. 2011. Turun yliopiston sahkoinen julkaisuarkisto: http://www.doria.fi /handle/10024/73934.
• Seppanen, E.-L. (1998). Läsnäolon pronominit. Tama, tuo, se ja han viittaamassa keskustelun osallistujaan. Helsinki: Suomalainen Kirjallisuuden Seura.
• Siitonen, K. (2009). Das finnische Personalpronomen ”han” beim Verweis auf Tiere und Gegenstande. – Putensen, D. (toim.), Zwischen zwei Sprachwelten. Festschrift fur die Fennistin Kaija Menger zum 75. Geburtstag. pp. 119–127. Fellbach: Deutsch-Finnische Gesellschaft e.V.
• Siitonen, K. (2008). Savypronomini hän. Sananjalka 50, pp. 87–109.
• Vilppula, M. (1989). Havaintoja hän- ja he-pronominien kaytosta suomen murteissa. Virittäjä 93, pp. 389–400.